Mietteitä Unkarin tilanteesta elokuvantekijän näkökulmasta
Voiko Unkarissa enää esittää töitään tukematta Orbánia?
Aion tulevissa postauksissa avata sitä, miten käytän tekoälyä lyhytelokuvani Kukoistuksen teossa. Sitä ennen kuitenkin ajattelin, että olisi paikallaan kiinnittää huomiota niihin poliittisiin ja eettisiin ongelmiin, joihin olen törmännyt teoksen parissa työskennellessäni.
Suomalaisessa kansanperinteessä rutto saapuu taloon monesti punaisen kukon hahmossa. Kukosta pääsee eroon vain “laittamalla pahan kiertämään” eli kuskaamalla kukon toiseen taloon, jossa se sairastuttaa eri perheen. Kukosta tehdään siis jonkun toisen ongelma. Hyvin suomalaista, eikö?
Kun suomalaista taidetta ja tiedettä Unkarissa edistävä FinnAgora-instituutti tilasi minulta lyhytelokuvan sen järjestämään Finnish Film Days -tapahtumaan Budapestiin keväälle 2022, aloin työstää käsikirjoitusta, jossa käsittelen sivusta seuraamista yhdistelemällä suomalaisia ja unkarilaisia kukkomyyttejä. Viime aikoina olen joutunut projektin yhteydessä pohtimaan myös omalla kohdallani sivusta seuraamisen etiikkaa. Unkarin parlamentti hyväksyi kesäkuussa lain, joka kieltää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä kertomisen alaikäisille. Olen alkanut pohtia, annanko hiljaisen hyväksyntäni vähemmistöjen syrjinnälle osallistumalla hankkeeseen, jolla pönkitetään Suomen ja Unkarin välistä kulttuuriyhteistyötä.
Suoritin ajatuskokeen ja pohdin, että jos vaikkapa Israelissa tai Saudi-Arabiassa operoiva instituutti olisi tarjonnut minulle samanlaista yhteistyösopimusta, olisinko ottanut sen vastaan? Omissa mielikuvissani Unkarin maabrändi on aiemmin ollut hyvin erilainen kuin niiden, mutta ehkä siinä piileekin juuri suurin ongelma. Ehkä viimeistään nyt olisi aika muuttaa suhtautumistamme Unkariin? En ole tämän ajattelun kanssa yksin; Orbánin hallituksen toimiin on herätty viimein toden teolla EU:ssa ja sitä vastaan asetetaan toivottavasti jatkossa sanktioita.
Kannattaa tietenkin muistaa, että FinnAgora on suomalaisrahoitteinen kulttuuri-instituutti ja sen tarkoitus on nimenomaan edistää suomalaista kulttuuria Unkarissa, eikä toisin päin. Tekemäni elokuva on siis ensisijaisesti Suomen pehmeän vallan välikappale. Pidin silti ongelmallisena ajatusta, että joutuisin kenties elokuvaa tehdessäni ottamaan huomioon Unkarin sensuurilait, sillä tietoisesti niitä noudattamalla antaisin niille myös epäsuoran siunaukseni. Onneksi FinnAgora teki hyvin selväksi, että minulla on käytännössä katsoen rajaton taiteellinen vapaus, eikä elokuvan sisältö tule vaikuttamaan siihen, miten elokuvaa esitetään tai miten sen näytöksiä markkinoidaan Unkarissa.
Toisaalta sensuurilakien rikkominen ehdoin tahdoin voisi synnyttää herkästi sisällöllisiä ongelmia, varsinkin elokuvassa, joka ei alkujaan käsittele vähemmistöjen oikeuksia, vaan kukkoja ja sivusta seuraamista. Kaikki taide on poliittista, mutta yhteen taideteokseen ei voi mahduttaa määräänsä enempää poliittisia viestejä, ainakaan ilman, että teoksen alkuperäinen tarkoitus hämärtyy. On tehtävä se elokuva, jota on lähtenyt tekemään.
Lopulta päädyin siihen, että elokuvassa kyseenalaistetaan perinteisiä sukupuolirooleja tavalla, joka istuu mielestäni melko orgaanisesti teoksen temaattisiin raameihin. Kysymys sukupuolirooleista kytkeytyy vastuun vierittämisen teemaan; vastuu kukon tappamisesta on helppo asettaa “miehen” harteille, koska “miehiä” pidetään lähtökohtaisesti “naisia” väkivaltaisempina olentoina. Elokuva ei ymmärtääkseni riko Unkarin nykyisiä lakeja, mutta se pitää esillä kysymyksiä, joita Orbánin hallitus yrittää vaimentaa.
Mielestäni taiteilijoilla on paitsi oikeus, myös suoranainen velvollisuus suututtaa ihmisiä, varsinkin vallanpitäjiä. Se on toisinaan kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Yritän tehdä parhaani pitääkseni Unkarin ihmisoikeustilannetta esillä muinkin keinoin kuin vain suoranaisesti itse elokuvalla. Tällaiset asiat kun on melko helppo sälyttää jonkun toisen harteille ja todeta vaikkapa, että “vähemmistöt pitäkööt meteliä omista asioistaan” tai että “taiteilija tekee taidetta, eikä ota kantaa”. Silloin tulee levittäneeksi suomalaista kukonkierrätysmentaliteettia, ja päästäneeksi ruton raivoamaan naapuritaloon.
